Lähdemateriaalin valinnassa on käytettävä harkintaa eli lähdekritiikkiä. Opinnäytetyössä on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti luotettavia ja tuoreimpia painettuja tai sähköisiä lähteitä, kuten oman alan teoksia, tutkimusraportteja ja artikkeleita.
Myös aikaisemmat opinnäytetyöt, patentit, standardit, tuote-esitteet, asiantuntijahaastattelut ja virallistiedon lähteet soveltuvat tarvittaessa lähteiksi. Epämääräisiä ja nopeasti uudistuvia lähteitä, kuten verkkokeskustelupalstojen mielipidekirjoituksia, vältetään opinnäytetyössä. Aineistoja, joissa kirjoittajan asiantuntijuutta ja pätevyyttä ei pysty luotettavasti arvioimaan, ei myöskään suositella. Tiedonhakuja kannattaa tehdä useammasta eri tietokannasta tai tiedonlähteestä, jotta löytää parhaimmat lähteet omaan aiheeseensa.
Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ilmoitetaan tekstiviitteinä yleisesti käytössä olevan Harvard-tyylin nimi-vuosi-viitejärjestelmän mukaan. Viitejärjestelmässä lukija näkee heti kenen tekstiin viitataan, miltä vuodelta teksti on ja sivunumero(t). Tekstiviite on sulkeissa oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa olevaan tarkempaan lähdetietoon.
Lähdeviittaustekniikkaa käytetään aina lainattaessa jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. Tekstissä käytetään lähdeviitettä, johon merkitään sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja julkaisun painovuosi, pilkku sekä sivu tai sivut, joita on käytetty. Silloin, kun viitataan lähteeseen kokonaisuudessaan, sivunumeroja ei käytetä. Kaikissa sähköisissä lähteissä ei ole sivunumeroita.Tällöin niitä ei merkitä.
Yleensä tekstiä lainataan epäsuorasti, eli lähteestä luettu asia kirjoitetaan omin sanoin ja merkitään lähdeviite heti tekstin perään. Viittauksesta on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä perustuu lähteisiin. Pisteen paikka lähdeviitemerkinnässä osoittaa, mikä osa tekstistä on lainattu.
Lähdemateriaalin valinnassa on käytettävä harkintaa eli lähdekritiikkiä. Opinnäytetyössä on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti luotettavia ja tuoreimpia painettuja tai sähköisiä lähteitä, kuten oman alan teoksia, tutkimusraportteja ja artikkeleita.
Myös aikaisemmat opinnäytetyöt, patentit, standardit, tuote-esitteet, asiantuntijahaastattelut ja virallistiedon lähteet soveltuvat tarvittaessa lähteiksi. Epämääräisiä ja nopeasti uudistuvia lähteitä, kuten verkkokeskustelupalstojen mielipidekirjoituksia, vältetään opinnäytetyössä. Aineistoja, joissa kirjoittajan asiantuntijuutta ja pätevyyttä ei pysty luotettavasti arvioimaan, ei myöskään suositella. Tiedonhakuja kannattaa tehdä useammasta eri tietokannasta tai tiedonlähteestä, jotta löytää parhaimmat lähteet omaan aiheeseensa.
Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ilmoitetaan tekstiviitteinä yleisesti käytössä olevan Harvard-tyylin nimi-vuosi-viitejärjestelmän mukaan. Viitejärjestelmässä lukija näkee heti kenen tekstiin viitataan, miltä vuodelta teksti on ja sivunumero(t). Tekstiviite on sulkeissa oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa olevaan tarkempaan lähdetietoon.
Esimerkkejä:
Torkki (2007, 106) tarkastelee sitä, kuinka puhuja voi vakuuttaa kuulijansa.
Retorisesti taitava puhuja osaa ottaa huomioon yleisön (Torkki 2007, 35).
Lähdeviittaustekniikkaa käytetään aina lainattaessa jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. Tekstissä käytetään lähdeviitettä, johon merkitään sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja julkaisun painovuosi, pilkku sekä sivu tai sivut, joita on käytetty. Silloin, kun viitataan lähteeseen kokonaisuudessaan, sivunumeroja ei käytetä. Kaikissa sähköisissä lähteissä ei ole sivunumeroita.Tällöin niitä ei merkitä.
Yleensä tekstiä lainataan epäsuorasti, eli lähteestä luettu asia kirjoitetaan omin sanoin ja merkitään lähdeviite heti tekstin perään. Viittauksesta on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä perustuu lähteisiin. Pisteen paikka lähdeviitemerkinnässä osoittaa, mikä osa tekstistä on lainattu.
Jos viittaus kohdistuu useampaan virkkeeseen, lähdeviite merkitään sulkeisiin asiakokonaisuuden loppuun pisteen jälkeen, ikään kuin itsenäiseksi virkkeeksi. Myös sulkeiden sisään merkitään tuolloin piste.
Esimerkki viittauksesta useampaan virkkeeseen:
Opiskelija osaa lähdeviittaustekniikan. Hän on huolellinen ja noudattaa ohjeita. Silloin lukija tietää, mikä asia on mistäkin lähteestä ja mikä on opiskelijan omaa mielipidettä. (Aro 2015, 21–23.)
Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, lähdeviite sisällytetään kyseisen virkkeen sisäpuolelle. Piste merkitään tuolloin siis sulkumerkin ulkopuolelle:
Esimerkki viittauksesta vain yhteen virkkeeseen:
Tämä on helppoa (Aro 2015, 18).
Esimerkki viittauksesta useampaan virkkeeseen sivunumerot erotetaan pilkulla:
Opiskelija osaa lähdeviittaustekniikan. Hän on huolellinen ja noudattaa ohjeita. Silloin lukija tietää, mikä asia on mistäkin lähteestä ja mikä on opiskelijan omaa mielipidettä. (Aro 2015, 21–23, 26.)
Jos lähteellä on kaksi tekijää, molemmat mainitaan tekstiviitteessä. Tekijöiden nimien väliin merkitään &-merkki.
(Lumijärvi & Kela 2014, 5.)
Jos tekijöitä on kolme tai useampia, tekstiviitteeseen merkitään ensimmäistä kertaa viitattaessa kaikki nimet (Lumijärvi, Kiiskinen & Särkilahti 2014, 21–22), mutta myöhemmin merkitään ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym. (Lumijärvi ym. 2014, 23–24).
Jos tieto on peräisin useasta eri lähteestä, viitteet merkitään samojen sulkeiden sisälle ja erotetaan puolipisteellä: (Kiuru 2012; Perälä & Perälä 2010).
Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosilukujen perusteella ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä (Virtanen 2013, 2015). Jos samana vuonna on ilmestynyt kaksi teosta, ne erotetaan toisistaan aakkosin (Virtanen 2011a, 2011b). Sama koskee myös saman organisaation samana vuonna julkaisemia verkkosivuja tai muita sähköisiä lähteitä. (MTV 2015a, 2015b.)
Kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa, tekstissä käytetään julkaisun nimeä ja vuosilukua, joissakin tapauksissa myös julkaisijayhteisön nimeä. Samoin menetellään myös lehtiartikkelien yhteydessä silloin, kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa.
(Kaleva 31.1.2020.)
(Talouselämä 16.4.2019.)
Myös lakeihin ja asetuksiin (Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351, § 3), komiteanmietintöihin ym. viitataan saman periaatteen mukaisesti.
(Yritystutkimusneuvottelukunta 2015.)
Sähköisissä lähteissä, esimerkiksi Internet-sivuissa ja sähköisissä kirjoissa, käytetään edellä kuvattuja ohjeita lähteestä riippuen. Lähdeviitteeseen merkitään siis yleensä kirjoittajan nimi, vuosiluku ja sivunumerot. Tarkempi lähdetieto verkko-osoitteesta merkitään vain lähdeluetteloon. Sivut merkitään aina, jos ne vain löytyvät lähteestä.
Internet-sivu: (Lahti 2015.)
Sähköinen kirja: (Luopa, Karvonen & Jokela 2014.)
Mikäli sähköisestä kirjasta puuttuu sivunumerointi, viittaukseen merkitään se luku tai kappale, johon lainaus sijoittuu. Viitteessä voidaan käyttää joko luvun numeroa tai sen otsikkotekstiä, esimerkiksi:
Jos kirjan luvut on numeroitu:
(Varhela & Virtanen, luku 5).
Jos lukuja ei ole numeroitu, viittaus tehdään luvun nimellä:
(Varhela & Virtanen, luku "Tuotemerkinnät").
Lähdeviite voidaan tehdä vielä tarkemmaksi viittaamalla lähdeaineiston tiettyyn kappaleeseen. Tällöin viitteeseen merkitään mukaan kappaleen ensimmäiset sanat:
(Varhela & Virtanen, luku 5, kappale "Ostajaa ei saa johtaa harhaan").
Tai
(Varhela & Virtanen, luku "Tuotemerkinnät", kappale "Ostajaa ei saa johtaa harhaan").
Mikäli Internet-sivulle ei löydy muuta tekijää kuin sivujen ylläpidosta vastaava organisaatio, se merkitään tekijäksi.
(Kirjastoseura 2019.)
Mikäli tuottajaorganisaatio ei ole tiedossa, merkitään viitteeseen teoksen/artikkelin nimi tai verkkosivun otsikko. Ellei julkaisun sivulta löydy vastaavan henkilön, organisaation tms. nimeä, kannattaa kuitenkin harkita, voiko julkaisua ollenkaan käyttää lähteenä.
(Ihmissuhdeympyrä 2017.)
Verkkosivun otsikkoa voidaan käyttää myös silloin, jos viittaaminen verkkosivun otsikon mukaan on täsmällisempi tapa ilmaista lähde kuin viittaaminen organisaation mukaan. Syy voi olla esimerkiksi se, että julkaisijaorganisaation verkkosivut ovat hyvin laajat
(Kestävä kehitys 2017.) vrt. (Metso 2017)
(Opintolainoissa huima nousu -taustalla elokuinen uudistus 29.9.2017.) vrt. ( Yle 29.9.2017).
Muita esimerkkejä tapauksista, joissa viitteessä mainitaan usein sähköisen dokumentin otsikko, ovat muun muassa sosiaalisen median tekstit. Tarkempi saatavuustieto sekä dokumentin julkaisumuoto mainitaan tällöin lähdeluettelossa.
Youtube-video: (How It’s made Aluminium Cans? 2015.)
Facebook-sivut: (K-Supermarket 2.2.2014.)
- K-supermarket on tilin omistaja
Sitaatti eli suora lainaus
Suoria lainauksia käytetään säästeliäästi, ja niiden pitäisi olla mahdollisimman lyhyitä. Suorat lainaukset soveltuvat käytettäviksi lähinnä esimerkiksi lainattaessa lakitekstiä tai käytettäessä määritelmiä. Suora lainaus erotetaan muusta tekstistä vasemman reunan 2,3 cm:n sisennyksellä sekä rivivälillä 1. Lainausmerkkejä ei silloin tarvita. Yli kolme riviä pitkät lainaukset sisennetään aina.
Esimerkki sisennetystä lainauksesta:
Opinnäytetyöohjeessa todetaan tiivistelmän aikamuodosta näin:
Tiivistelmän aikamuoto on mahdollisuuksien mukaan imperfekti – varsinkin omaa työtä koskeva osuus kirjoitetaan imperfektissä. Tiivistelmän perusteella lukijan tulee ymmärtää opinnäytetyön sisältö lukematta varsinaista työtä. Lisäksi laaditaan aina englanninkielinen tiivistelmä eli abstract, jonka tarkastaa englannin kielen opettaja. Asettelu ja kirjoittamisperiaatteet ovat samat kuin suomenkielisessä versiossa. (Opinnäytetyö ja kirjoitusohjeet.)
Jos sitaatti on lyhyt kuten esim. virke tai sen osa, se voidaan merkitä lainausmerkkeihin. Esimerkki lyhyestä sitaatista:
Myös päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö on usein ns. toiminnallinen työ. Päiväkirjamuotoisia opinnäytetöitä on tehty usein sellaisissa tapauksissa, joissa opiskelija on jo vahvasti työelämässä ja opinnäytetyö sitoutuu opiskelijan tekemään työhön. Aihe ja ongelma tai kehittämistehtävä liittyy opiskelijan omaan työhön. "Päiväkirjatyyppisen opinnäytetyön tavoitteena on lisätä opiskelijan valmiuksia itsenäiseen omaan ammatilliseen kehittämiseen opinnäytetyön valmistuttuakin." (Lagerstedt & Kotila 2015.)
Suorastakin lainauksesta voi olla syytä jättää tarpeettomia sanoja pois. Poistettujen sanojen tilalle merkitään kaksi väliviivaa.
Esimerkiksi: "-- seitsemän päivää olin ollut sairaana, mutta -- niin siitä vaan taas noustiin."
Jos halutaan korostaa, että poisjätetty osa on kokonainen virke, voidaan viivat laittaa hakasulkeisiin:
Esimerkiksi: "[--] Mutta moni kiusaaja on jo saanut palkkansa, pahan oleminen ei kannata."
Tutkimusaineistosta voi olla tarpeen myös esittää sitaatteja. Jos esimerkiksi on haastateltu henkilöitä ja halutaan jonkun haastattelusta osa esittää sitaattina, niin se laitetaan yleensä samoin kuin edellä esitetyt sitaatit lähdeaineistosta mutta lainattu teksti kirjoitetaan kursiivilla.
Olin siinä ollu viikon verran ilman lääkkeitä, mutta sitte rupes kivistää tota oikeeta lonkkaa niin oli pakko ottaa troppia.
Ei siinä muuta voinu ku alottaa taas sen omalääkinnän. Eikä sitä viittiny sitte enää töihin lähtee. (Haastateltava 11.)
Toissijainen lähde
Hyvänä tutkijan tapana voidaan pitää aina viittaamista alkuperäiseen lähteeseen. Joskus tämä on kuitenkin käytännön syistä mahdotonta. Kun alkuperäiseen lähteeseen viitataan toisessa tekstissä, ja tähän alkuperäiseen tekstiin halutaan kuitenkin viitata, puhutaan toissijaiseen lähteeseen viittaamisesta. Lukijalle tämä tulisi tehdä tiettäväksi. Toissijainen lähde merkitään hakasulkein. Molemmat lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon.
Lewinin [1951; 1958] tunnettu muutosprosessi sisältää kolme vaihetta (Hitt, Miller & Colella 2009, 493).
Organisaation muutosprosessi voidaan jakaa kolmeen osaan (Hitt, Miller & Colella 2009, 493 [Lewin 1951; Lewin 1958]).
Lähteisiin toissijainen lähde merkitään samalla lailla kuin muut lähteet:
Hitt, M.A., Miller, C.C. & Colella A. 2009. Organizational Behavior: A Strategic Approach. 2nd Edition. Jefferson City: John Wiley & Sons, Inc.
Lewin, K. 1951. Field theory in social science. New York: Harper & Row.
Lewin, K. 1958. Group decisions and social change. Teoksessa E.E. Maccobby, T.M. Newcomb & E.L. Hartley (Eds.) Readings in social psychology. 3rd Edition. Austin, TX: Holt, Rinehart & Winston, 201–216.
Luvattoman kopioinnin tarkastus
Kaikki valmiit opinnäytetyöt tarkastetaan plagioinnin eli luvattoman kopioinnin varalta. Käytössä on Turnitin-plagiaatintunnistusjärjestelmä mahdollisen plagioinnin tunnistamiseksi.
Kuvien käytöstä
Kuvia voi käyttää opinnäytetyössä sitaattioikeuden perusteella. Tarkista Aaltoyliopiston selkeästä oppaasta, täyttyvätkö ohjeet. Näyttökuvat tai ruudun kaappaukset käyttöliittymästä eivät sinänsä ole teoskynnyksen ylittäviä kuvia mutta jos niissä näkyy tekstiä tai muita kuvia, tulee ottaa huomioon niin tekijänoikeudet kuin henkilötietojen käsittelyyn liityvät ohjeet ja lainsäädäntö. Tällöin voidaan esim. sumentaa kuvasta osa.
Itse tehtyjä tai otettuja kuvia saa tietysti tekijänoikeuden mukaan käyttää vapaasti, kunhan huomioidaan henkilötietoja koskeva lainsäädäntö.