Hyvänä tutkijan tapana voidaan pitää aina viittaamista alkuperäiseen lähteeseen. Joskus tämä on kuitenkin käytännön syistä mahdotonta. Kun alkuperäiseen lähteeseen viitataan toisessa tekstissä, ja tähän alkuperäiseen tekstiin halutaan kuitenkin viitata, puhutaan toissijaiseen lähteeseen viittaamisesta. Lukijalle tämä tulisi tehdä tiettäväksi. Toissijainen lähde merkitään hakasulkein. Molemmat lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon.
Lähteisiin toissijainen lähde merkitään samalla lailla kuin muut lähteet:
Hitt, M.A., Miller, C.C. & Colella A. 2009. Organizational Behavior: A Strategic Approach. 2nd Edition. Jefferson City: John Wiley & Sons, Inc.
Lewin, K. 1951. Field theory in social science. New York: Harper & Row.
Lewin, K. 1958. Group decisions and social change. Teoksessa E.E. Maccobby, T.M. Newcomb & E.L. Hartley (Eds.) Readings in social psychology. 3rd Edition. Austin, TX: Holt, Rinehart & Winston, 201–216.